Satavuotiaan uusi elämä

Metsolan tilalla, Naantalin Livonsaaressa seisoo 100-vuotias hirsitalo. Lehtipuiden katveessa osittain vankan kallion päällä. Silmäilemme tyytyväisinä punamullattua taloa. Tämä torppa tulee olemaan tässä vielä sadan vuoden päästäkin toisin kuin monet 1980-luvulla rakennetuista taloista, toteamme mielessämme. 

Metsolan vanha torppa sai uuden elämän, kun päätimme saneerata sen vanhaa kunnioittaen. Tunnelma vanhassa talossa on ainutlaatuinen. Täällä ihmismieli rauhoittuu ja arjen kiireet unohtuu. Tervetuloa kurkkimaan tupaamme!

Porstuan katseenvangitsijoina toimivat oliivinvihreä massiivipuuovi sekä katon vanhat hirsiparrut.

Keittiön kalustesuunnitelma on sisustussuunnittelijamme Jutta Karihtalan
käsialaa kuten torpan monet muutkin sisustusratkaisut.
Torpan kaikki kiintokalusteet toimitti kaarinalainen Puuvaja

 

Vanhassa puuhellassa on menneen ajan lumoa.

 

Olohuoneen divaanisohva on kotimaista tuotantoa. Kierrätyspuinen sohvapöytä
on Bella Lunasta ja beigesävyinen Lukko-tapetti Tapettitehtaan mallistosta.

 

Suloiset pionit noukin omasta puutarhasta.
 

Olohuoneen ja makuuhuoneen väliseen seinään jätimme vanhat hirret näkyviin. 

Alkuperäinen pönttöuuni kunnostettiin maalaamalla.

 

William Morrisin Pimpernel-tapetti on ehdoton suosikkini. Sen runsas
kukkakuosi sopii mielestäni täydellisesti vanhan talon makuuhuoneeseen.

Kylpyhuoneesta on näkymä puutarhaan. Mustaprofiilinen suihkunurkka on
löytö Netraudasta

 

Mittatilausportaat meille toimitti Rauman Erikoispuutyö

 

Yläaula on vielä sisustamatta ja katossa olevat vanhat hirret viimestelemättä.
Viimeistelytyöt jatkuvat lomien jälkeen. Nyt on aika vetää henkeä ja
nauttia kesälomasta.

Artun huone sijaitsee yläkerran toisessa päädyssä.

Jos teini viihtyy mökillä, on siellä muidenkin hyvä olla :-) Pelipöydän äärellä voi pelailla kavereiden kanssa.

 

***

 

Paljon on saatu aikaan puolessa vuodessa, paljon on vielä tekemättä. Vanhalla maatilalla on tärkeää oppia sietämään keskeneräisyyttä ja nauttimaan siitä, että sisällä ja ulkona riittää aina korjattavaa. Se sopii meille, koska pidämme pienemmistä ja suuremmista projekteista. 

Lomaterkkusin,

-Teija-

 

 

Kasvun ihmeitä ja multaisia sormia Metsolassa

 

 

 

Voi sitä onnen tunnetta, kun pääsee omin käsin luomaan kauneutta ja seuraamaan puutarhan puhkeamista kukkaan! Viikonloppu meni Metsolassa saappaat jalassa ja sormet syvällä mullassa. Vihdoinkin sain istutettua perunat kasvihuoneeseen ja kesäkukat; pelargoniat, marketat, hortensiat ja orvokit ruukkuihin. Toivottavasti yöpakkaset ovat nyt takana päin, me kun vietämme kakkoskodissamme vain viikonloput, niin kukat saavat viikot pärjätä omillaan. Ruukkuistutukset siirsin talon varjoisalle puolelle, niin eivät saa liikaa aurinkoa poissaollessamme.

Kirsikkapuut ovat tällä viikolla puhjenneet kukkaan, valkoinen kukkameri reunustaa nyt saneerauksen alla olevaa torppaamme. Myös omenapuissa on hennon vaalenpunaisia nuppuja vaikka kuinka paljon, saas nähdä saadaanko syksyllä herkutella omilla ompuilla. Meillä kasvaa myös viiniköynnöksiä! Mielenkiinnolla seuraan köynnöksen kasvua vierastalon etelänpuoleisella terassilla. Oksien lomasta puskee jo terhakannäköisiä silmuja, joten toivotaan, että rypälesatokin on luvassa.

Puutarhassamme eletään parhaillaan narsissien ja tulppaanien juhla-aikaa. Tulppaanit kukkivat nyt kaikissa sateenkaaren väreissä, narsissit valkoisina ja keltaisina. Perennapenkeistä puskee pian sipulikukkien lisäksi paljon muitakin kukkia; mm. laventelia, unikoita ja ukonhattuja. Perjantaikimppu omasta puutarhasta poimittuna on parasta ikinä!

 

Aurinkoista ja mukavaa toukokuun viimeistä viikkoa!

 

Puutarhaterkkuisin,

 

-Teija-

Muutto vierastaloon

Juhuu! Perjantaina pääsimme vihdoin kärräämään ensimmäisen muuttokuorman uudelle vapaa-ajanasunnollemme Livonsaareen. Kyllä sitä päivää olikin odotettu, kokonaiset neljä pitkää kuukautta! Allekirjoitimme kauppakirjat Metsolan tilasta jo joulukuussa, mutta myyjä halusi todella pitkän luovutusajan, joten meidän ei auttanut muuta kuin odotella. Onneksi saimme kuitenkin aloittaa torpan saneerauksen jo vuoden vaihteessa, hommat siellä ovat edenneet suunnitellussa aikataulussa.

Tilan entinen omistaja on asustellut torpan pihapiirissä olevassa "vierastalossa", jonne mekin nyt muutamme siksi aikaa, kun talovanhus valmistuu käyttöömme. Kyseessä on 80-luvun alussa rakennettu n. sataneliöinen, yksikerroksinen rakennus, jossa on kolme makuuhuonetta, olkkari ja keittiö. Vierastalo ei ole todellakaan mikään palatsi, mutta rakennus sijaitsee kauniilla paikalla oman pellon reunalla ja sieltä löytyy kaikki nykypäivän mukavuudet takkoineen ja sisävessoineen. 

Oli jännää päästä tutkimaan tilan pihapiiriä tarkemmin, siellä kasvaa jos jonkinlaisia marjapensaita, ruusupuskia ja hedelmäpuita. Saas nähdä millaista satoa on syksyllä odotettavissa. Kasvihuonekin löytyi vierastalon pihamaalta, sinne aion laittaa kasvamaan helppohoitoisia yrttejä ja jokusen tomaatintaimenen.

Rankan muuttopäivän iltana pääsimme rentoutumaan rantasaunan leppeissä löylyissä. Tuon saunan lämmittäminen ei kyllä ole mitään kiireisen miehen hommaa. Talven jäljiltä kylmän saunan lämmitys kesti kokonaiset neljä tuntia! No mihin meillä kiire olisi ollut, mökillä on aina aikaa odotella kiukaan lämpiämistä. 

Minusta tuo punainen vanha kalavaja on vallan herttainen. Ilmojen lämmetessä on varmasti mukava nauttia merimaisemasta vajan seinustalla olevalla puupenkillä istuskellen. Bentonilaiturin ulkomuoto sen sijaan kaipaa kohentamista. Aiomme rakentaa sen päälle uuden, pidemmän ja kauniimman laiturin. Naapuri tiesi kertoa, että betonilaituri on menneinä aikoina toimittanut yhteysaluksen laiturin virkaa, siksi se on niin vankkarakenteinen.

Toinen rakennus, johon olen vallan ihastunut on vanha navetta, joka ikäisekseen on melko hyvässä kunnossa. Navetan vintti toimii hienosti vaikka juhlatilana, jos joskus tulee tarve järjestää juhlat isommalle porukalle.

Haaveissamme on päästä muuttamaan torpalle heinäkuussa, jolloin jäämme kesälomalle. Nähtäväksi jää pysyykö työmaa suunnitellussa aikataulussa, vielä on niin paljon tehtävää. Purkuhommat on sentään jo saatu päätökseen ja uusia lattioita on juuri alettu rakentamaan. Sitten on vuorossa seinien pinkopahvitus ja tapetointi sekä kiintokalusteiden asennus. On siinä puuhaa kerrakseen.

Tällaisia kuulumisia Metsolasta tällä kertaa. Ei lopu tekeminen meillä vähään aikaan kesken, veikkaan, että ainakin ensimmäiset kymmenen vuotta kuluvat vanhoja rakennuksia paikaten. Vaan se on juuri sitä työtä, josta me molemmat J:n kanssa pidämme. Aina pitää olla joku projekti työn alla, niin ei pääse pitkästymään. Ai niin, laitan tähän loppuun vielä näytille J:n uuden traktorin, täytyyhän miehellä olla oikea työkone, kun toinen on vihdoin saanut tilallisen viitan leveille harteilleen. Ihan vielä ei olla päätetty mitä pelloilla tulemme viljelemään, saattaa olla ettei mitään heinää ihmeellisempää, mutta traktori piti hankkia heti ensitöiksi, first things first :) OMG.

Maalaisterkkusin,

Teija