Juhuu! Perjantaina pääsimme vihdoin kärräämään ensimmäisen muuttokuorman uudelle vapaa-ajanasunnollemme Livonsaareen. Kyllä sitä päivää olikin odotettu, kokonaiset neljä pitkää kuukautta! Allekirjoitimme kauppakirjat Metsolan tilasta jo joulukuussa, mutta myyjä halusi todella pitkän luovutusajan, joten meidän ei auttanut muuta kuin odotella. Onneksi saimme kuitenkin aloittaa torpan saneerauksen jo vuoden vaihteessa, hommat siellä ovat edenneet suunnitellussa aikataulussa.
Tilan entinen omistaja on asustellut torpan pihapiirissä olevassa "vierastalossa", jonne mekin nyt muutamme siksi aikaa, kun talovanhus valmistuu käyttöömme. Kyseessä on 80-luvun alussa rakennettu n. sataneliöinen, yksikerroksinen rakennus, jossa on kolme makuuhuonetta, olkkari ja keittiö. Vierastalo ei ole todellakaan mikään palatsi, mutta rakennus sijaitsee kauniilla paikalla oman pellon reunalla ja sieltä löytyy kaikki nykypäivän mukavuudet takkoineen ja sisävessoineen.
Oli jännää päästä tutkimaan tilan pihapiiriä tarkemmin, siellä kasvaa jos jonkinlaisia marjapensaita, ruusupuskia ja hedelmäpuita. Saas nähdä millaista satoa on syksyllä odotettavissa. Kasvihuonekin löytyi vierastalon pihamaalta, sinne aion laittaa kasvamaan helppohoitoisia yrttejä ja jokusen tomaatintaimenen.
Rankan muuttopäivän iltana pääsimme rentoutumaan rantasaunan leppeissä löylyissä. Tuon saunan lämmittäminen ei kyllä ole mitään kiireisen miehen hommaa. Talven jäljiltä kylmän saunan lämmitys kesti kokonaiset neljä tuntia! No mihin meillä kiire olisi ollut, mökillä on aina aikaa odotella kiukaan lämpiämistä.
Minusta tuo punainen vanha kalavaja on vallan herttainen. Ilmojen lämmetessä on varmasti mukava nauttia merimaisemasta vajan seinustalla olevalla puupenkillä istuskellen. Bentonilaiturin ulkomuoto sen sijaan kaipaa kohentamista. Aiomme rakentaa sen päälle uuden, pidemmän ja kauniimman laiturin. Naapuri tiesi kertoa, että betonilaituri on menneinä aikoina toimittanut yhteysaluksen laiturin virkaa, siksi se on niin vankkarakenteinen.
Toinen rakennus, johon olen vallan ihastunut on vanha navetta, joka ikäisekseen on melko hyvässä kunnossa. Navetan vintti toimii hienosti vaikka juhlatilana, jos joskus tulee tarve järjestää juhlat isommalle porukalle.
Haaveissamme on päästä muuttamaan torpalle heinäkuussa, jolloin jäämme kesälomalle. Nähtäväksi jää pysyykö työmaa suunnitellussa aikataulussa, vielä on niin paljon tehtävää. Purkuhommat on sentään jo saatu päätökseen ja uusia lattioita on juuri alettu rakentamaan. Sitten on vuorossa seinien pinkopahvitus ja tapetointi sekä kiintokalusteiden asennus. On siinä puuhaa kerrakseen.
Tällaisia kuulumisia Metsolasta tällä kertaa. Ei lopu tekeminen meillä vähään aikaan kesken, veikkaan, että ainakin ensimmäiset kymmenen vuotta kuluvat vanhoja rakennuksia paikaten. Vaan se on juuri sitä työtä, josta me molemmat J:n kanssa pidämme. Aina pitää olla joku projekti työn alla, niin ei pääse pitkästymään. Ai niin, laitan tähän loppuun vielä näytille J:n uuden traktorin, täytyyhän miehellä olla oikea työkone, kun toinen on vihdoin saanut tilallisen viitan leveille harteilleen. Ihan vielä ei olla päätetty mitä pelloilla tulemme viljelemään, saattaa olla ettei mitään heinää ihmeellisempää, mutta traktori piti hankkia heti ensitöiksi, first things first :) OMG.
Maalaisterkkusin,
Teija
