Auringonnousun lumoissa

Tunnelmallista tapaninpäivää, ystävät ❤️

Tämän joulun yksi kohokohtia oli kun pääsimme seuraamaan huikean kaunista auringonnousua. Sellaista, jossa taivas on punainen kuin Muumeissa ja Pyrstötähdessä konsanaan. Se, että olimme mökkirannalla juuri oikeaan aikaan, on ihan sattumaa. Hetken mielijohteesta päätimme joulupäivän aamuna lähteä ulos jo hyvin varhain. Sytytimme tulet rantakalliolle ja istahdimme puupöllien päälle aamunsarastusta odottamaan.

Aamuhetkessä meren rannalla on jotain hyvin rauhoittavaa. Hiljaisuutta on
mukava kuunnella ja nauttia joka solulla siitä, että ei ole kiire minnekään.

Auringon ensi säteet kurkkaavat jo horisontista, tulossa uusi ihana päivä taas.

Hipsin laiturille ihastelemaan auringonnousua. Pikkuhiljaa taivas
alkoi hehkumaan sinisen, punaisen, keltaisen ja lilan sadoissa eri sävyissä.

Kunnes koko taivaanranta loimusi satumaisen upeana revontulien lailla. 

Auringonnousujen ja -laskujen kauneuden salaisuus lienee siinä, että koskaan ei tiedä,
tuleeko toista samanlaista enää ikinä vastaan. Jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen. 

***

Näiden maisemakuvien myötä toivotan kaikille oikein ihanaa ja leppoisaa loppuvuotta!

Palataan linjoille jälleen uudenvuoden kynnyksellä.

-Teija-

Auringonnousun aikaan

Heräsin aamulla poikkeuksellisen myöhään vasta auringon kivutessa taivaanrannalle. Mutta juuri sopivasti päästäkseni todistamaan aamuhetken kauneuden. Hiivin hiljaa laiturille muiden vielä uinuessa pedeissään. Horisontissa lipuu yksinäisen veneen varjo. Siellä joku seikkailee elämän merellään, ajattelen.

Rannalla on niin hiljaista, kuulen vain meren vaimean kohinan. Auringon ensi säteet kultaavat aamuisen taivaan. Valo voittaa varjon. Vene katoaa näkyvistä,
minä jään.

Auringonsäteitä uuteen viikkoon!

-Teija-

Taivaanranta tulessa!

Moikkelis!

Jotain ihan muuta oli mielessä kirjoitella tänään, mutta luontoäiti

meni maalaamaan aamulla taivaanrannan niin upeaan roihuun,

että en malta olla jakamatta teille äsken kokemaani elämystä.

Kun saavuimme hetki sitten mökille meitä kohtaisi mahtava

luonnonnäytelmä. Lilaa, keltaista ja purppuraa, värejä oli taivaanranta
tulvillaan! Spektaakkelin lopussa tuntui kuin koko taivas olisi räjähtänyt

tuleen taivaanrannan leimutessa oranssin kaikissa eri sävyissä.

Say no more, kuvat puhukoon puolestaan.

Kirpeän pakkasen jo nipistellessä sormiani maltoin vihdoin kääntää

selkäni upealle auringonnousulle ja suuntasin saappaani kohti tuvan
lämpöä. Takassa tuli. Ajatukset ja minä. Yhtä elämystä rikkaampana.

Leppoisaa loppiaista nuppuset.

Voikaa hyvin <3

-Teija-