Uure vuore ohjei



Uure vuore ohjei

Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

-Heli Laaksonen-
 

Skål!

Enää kuusi tuntia jäljellä tätä vuotta, tervemenoa 2013 ja tervetuloa 2014!

Onnellista Uutta Vuotta teille blogiystäväni,
olen niin kiitollinen teistä, ihan jokaisesta <3

Mää ja mää

Neljä vuaren pääst näin munt
istumas eläinmuseo aulas.
Ens tek miäl karat
mittä sanomat taka-Venäjäl
- olin täl välil tehny suuri virhei -
reippast menin kuitenki ja sanosin
Täälläksää hyvänaine ole ollu
koval äänel.

Ens mää peljästysin ko
viaras ihmine tule puhuma
mut ko munt tunsin,
laitin käsityän syrjä
- olin virkannu ketjusilmukoi,
toinen pää ol jo aikka uinu
Aurajoe suistost Itämerel
ja sotkenu pitkisiimoi mennesäs -
ja sanosin
Heii vaa.

Ja mää pyysin antteks,
et olin munt sil taval unhottanu
ja mää kyl hyvi ymmärsin,
nii vaa joskus käy
ja mee mentti mun kans kaffel
ja mää muistutin mul,
et olen ruvenu juama kaffen kans maitto
ja olis mul hiuka muutakin kerrottava.


-Heli Laaksosen Sulavoi -runokirjasta-

Kun ensi kerran luin tämän runon, niin kyynel vierähti poskelleni.

Niin totta joka sana!

Miten me ruuhkavuosien kanssa painivat äitirukat kadotamme itsemme jonnekin työpaikan, lasten päivähoitopaikan, ruokakaupan ja kodin välimaastoon!

Miksi niin vähän arvostamme itseämme, että suosiolla tyydymme osaamme perheen arjen pyörittäjinä, lasten hovikuskeina, siivoojina, kokkeina ja taloudenhoitajina?

Omaa aikaa? Tietääkö joku teistä mitä se tarkoittaa? Muistan kuulleeni siitä kerran, mutta en millään jaksa muistaa noiden sanojen merkitystä...

Totuus on, että kukaan muu ei pidä puoliamme, kun me itse!
Hiukan itsekkyyttä siis peliin siskot!

Ettei vaan mekin jonain kauniina päivänä löydettäisi itseämme eäinmuseon aulasta
kysymästä itseltämme Täälläksää hyvänaine ole ollu?

Voimahali itse kullekin <3

-Teija-

Aili opetta Toivol suomen kiält

Aili ja Toivo istuva aamupalal keittiös. Puuro kiahu hellal. Kaffe tippu. Pöyräl o mustikpiirak, Toivo leipos eile. Vaasis o apiloi. Ailil o asia. Ailil o ain asia. Tänä hän tahto puhella kiälest.

Aili: Meijän tarttis ruveta puhumam paremppa suame.
Toivo: Mink tähre?
Aili: No, jos meil tule kylä vaik joku fiini ihmine. Äläkä san mink tähre. Sun kuulu sanno: miksi.
Toivo: Miksi.
Aili: Puuro o valmis, mää laita su lautaselles.
Toivo: Tattis.
Aili: Tattis o ihan hassu sana. Sun kuulu sanno: kiitos.
Toivo: Kiitos.
Aili: Pistetänk voisilmä?
Toivo: Juu.
Aili: Juu ja juu! Sun kuulu sanno: kyllä.
Toivo: Kyllä.
Aili: Lykkäks sitä sokeri lähemäks?
Toivo: Tosa.
Aili: Sun kuulu sanno: ole hyvä.
Toivo: Ole hyvä.
Aili: Annas kuppis, mää kaaran kaffet.
Toivo: Ooja!
Aili: Älä sano ooja. Sun kuulu sanno: kiitos, nyt riittää.
Toivo: En san.
Aili: Kui nii et san?
Toivo: Kaffe mene yli reuna, jos mää ruppe niim pitki puhei pitämä.

-Heli Laasonen-



Sanamaija Heli Laaksosen ihanat murretarinat saavat minut aina hyvälle tuulelle :-)

Arvaanko oikein, hymyiletkö Sinäkin?

Tiistaiterkuin,

Teija

Nätti ko jäneksenkäpälä

Älä ikä ruppe kärttykseks ämmäks,
äläkä ainaka äijänkränäks!

Vaik istuissitte liian kauan kyläs,
vaik meniski sult terä poikki kynäst,
vaik käki kukkuis nuati viärest,
vaikket sais mittän tolkku kiälest,
vaik äit ällittelis,
vaik mummu mullittelis,
ol sää vaa hyväl pääl!

Sää ole niin nätti ko jäneksenkäpälä,
olet täyrelline ympyrä,

äärmäisen tärkiä.

***

Tämä runo sopii sujautettavaksi vaikka teini-ikäisen perheenjäsenen pöydälle.

Hersyvä huumori katkaisee tunnemyrskyiltä siivet :-)

Sorruin tänään ostamaan Heli Laaksosen tuoreimman runokirjan,

Suomen ensimmäisen murteella kirjoitetun Aapisen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

Ei menneet rahat hukkaan,

olen koko alkuillan itsekseni hekotellut

Helin humoristisille,

mutta oivaltavan älykkäille runoille.

Tykkään, tykkään, tykkään <3<3<3

Pidätkö sinäkin Helin runoista?

***

 

Sukkelan ihanaa torstaiehtoota!