torstai 24. elokuuta 2017

Teinille oma mökki

Mennyt kesä todisti sen. Ei teini-ikäisen kanssa voi asua möksällä saman katon alla.
Koko suvea. Menee siinä hermot niin vanhuksilta kuin teiniltäkin. Kun on niin eri
päivärytmi, äidin huikatessa hyvät huomenet, teini vastaa hyvää yötä. Muun perheen
nauttiessa lounasta, teini raahautuu ruokapöydän äärelle ja huikkaa onks jotain aamu-
palaa. Kun muu perhe lähtee jo yöpuulle, yläkerrassa alkaa poppikoneet laulamaan.
Kavereiden kanssa roikutaan face timessa aamuun asti ja puidaan päivän polttavia
kysymyksiä. Kovaan äänen, totta kai. Eihän kukaan terve ihminen vielä puolilta öin
nuku, huikkaa teini, kun käyn häntä ojentamassa. Viidettä kertaa. Viimeisen tunnin
aikana. Hyvästi yöunet!

Siispä tuumasta toimeen ja teinille omaa möksää rakentamaan! Näimme lomalla
Teersalon rannassa mukavan näköisiä pikkumökkejä, joita Wanha Salakuljettaja
vuokraa asiakkailleen. Kun kuulimme paikan omistajalta, että mökit on rakennettu
elementeistä ja hintakin oli sopiva kukkarollemme, tilasimme samanmoisen
mökkipaketin meillekin. 


Inspiroiduimme niin näistä Teersalon rannan vuokramökeistä, että päätimme tilata
samanmoisen omaan mökkirantaan. Mökkipaketti tuli Virosta, Palmakon tehtaalta
kahdessa viikossa, ja kuljetusliike toi paketin suoraan mökille.

  
Vaikka mökissä on tilaa vain 14 neliötä, niin sinne mahtuu kaikki tarpeellinen. Pari
sänkyä, pieni pöytä, muutama tuoli, vaatekaappi, minijääkaappi ja telkkari.
Vaalea väritys ja etuosasta korkea pulpettikatto lisäävät tilan tuntua.


Perustusten kuivuttua pystytimme mökin yhdessä J:n kanssa. Elementit
sujahtivat hienosti paikoilleen, ja saatiin mökki sateelta suojaan päivässä.


Seuraavana viikonloppuna J ahersi jo huopakaton paikoilleen ja yhdessä
nostimme paikalle oven ja ikkunat.


Sisätilat ovat vielä villaa, puulattiaa ja seinäpaneelia vailla, sitten tupaan pääseekin
jo muuttamaan.


Nyt mökki on saanut jo mustan maalipinnan. Pikkumökin rakentaminen on
siitä kiitollista puuhaa, että hommat etenee rivakasti, kun neliömäärä on
rajallinen.

***

Valitsimme mökin väriksi nyt niin trendikkään hiilenmustan, joka uppoaa
hyvin ympäröivään luontoon eikä loista merelle toisin kuin vaaleat värit.
Jäimme kuitenkin pohtimaan pitäisikö ikkunan ja oven pikkuikkunoiden
kehykset käsitellä puun värisellä petsillä vai sudimmeko nekin mustaksi astetta
tummemmalla mustan sävyllä. Mitä mieltä sinä olet? Musta vai puunvärinen,
kumman väriset kehykset sinä valitsisit? 

Ei mulla muuta tällä kertaa. Laitan raporttia tulille, kun hommat etenee
siihen pisteeseen, että päästään jo mökkiä sisustamaan. Kyllä kelpaa
teinin sitten viettää aikaa kavereiden kanssa omalla möksällä,
oma tupa, oma lupa =)

Leppoisia loppukesän päiviä!

-Teija-

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Uudet hiukset parempi mieli

Moikka moi!

Ja terkkuset kampaajan pakeilta! Olo on kuin uudestisyntyneellä,
kun kuntalo on jälleen ihmismäisessä kunnossa. Kuivat latvat 
(ja vähän enemmänkin) napsastiin pois, leikattiin, värjättiin viileellä
vaaleella ja tsadaa peilistä katsoi hetkessä piristynyt peilikuva! Mä en
meinaa uskoa, että mun ohuista ja hentoisista hiuksista saa näinkin runsaat.
Erityisen tyytyväinen olen kerroksisttain leikattuihin takahiuksiin,
enää ei tarvitse huolehtia lättänästä takatukasta, juhuu!




***

Mun uusi kampaus kärsi vähän vauriota kotiin tullessa, sillä täällä Turun seudulla
alkoi äsken rankkasade. Eikä mulla tietystikään ollut satikkaa mukana. Noh, enköhän
mä saa väännettyä nää kutrit aamulla kuosiin suoristusrautaa apuna käyttäen. 

Jos joku teistä Turun seudulla asuvista lukijoista etsii uutta mukavaa
kampaamoa, suosittelen lämpimästi Kauppakeskus Myllyn Hairlekiinia. Tänään
mun lookista vastasi kampaamon tuorein vahvistus, Riina. Ihana tyyppi ja
taitava ammattilainen, iso peukku Riinalle!

***

Kampaajalla käynnin lisäksi olen tänään pessyt pyykkiä, käynyt pitkällä
kävelylenkillä ja suorittanut alkuviikon ruokaostokset. Loppuillan kruunaa
lukuhetki kera teekupposen. Luen parhaillaan Pirkko Koskenkylän Koti
Provencessa -kirjaa. Sen siivittämänä voin mielikuvituksissani 
istahtaa keskiaikaisen aukion terassille plataanipuun varjoon siemailemaan
pastista ja unelmoida. että minäkin vielä joskus...

Mahtavaa sunnuntaiehtoota sullekin <3

-Teija-