Aili opetta Toivol suomen kiält

Aili ja Toivo istuva aamupalal keittiös. Puuro kiahu hellal. Kaffe tippu. Pöyräl o mustikpiirak, Toivo leipos eile. Vaasis o apiloi. Ailil o asia. Ailil o ain asia. Tänä hän tahto puhella kiälest.

Aili: Meijän tarttis ruveta puhumam paremppa suame.
Toivo: Mink tähre?
Aili: No, jos meil tule kylä vaik joku fiini ihmine. Äläkä san mink tähre. Sun kuulu sanno: miksi.
Toivo: Miksi.
Aili: Puuro o valmis, mää laita su lautaselles.
Toivo: Tattis.
Aili: Tattis o ihan hassu sana. Sun kuulu sanno: kiitos.
Toivo: Kiitos.
Aili: Pistetänk voisilmä?
Toivo: Juu.
Aili: Juu ja juu! Sun kuulu sanno: kyllä.
Toivo: Kyllä.
Aili: Lykkäks sitä sokeri lähemäks?
Toivo: Tosa.
Aili: Sun kuulu sanno: ole hyvä.
Toivo: Ole hyvä.
Aili: Annas kuppis, mää kaaran kaffet.
Toivo: Ooja!
Aili: Älä sano ooja. Sun kuulu sanno: kiitos, nyt riittää.
Toivo: En san.
Aili: Kui nii et san?
Toivo: Kaffe mene yli reuna, jos mää ruppe niim pitki puhei pitämä.

-Heli Laasonen-



Sanamaija Heli Laaksosen ihanat murretarinat saavat minut aina hyvälle tuulelle :-)

Arvaanko oikein, hymyiletkö Sinäkin?

Tiistaiterkuin,

Teija