sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Lapsuudenkodin kupariaarteita

Kupari on lyönyt itsensä läpi tämän syksyn ykköstrendinä sisustuksessa. Tuota mummoloiden kuparikahvipannuista tuttua metallia löytyy nyt jokaisen aallon harjalla ratsastavan sisustusbloggaajan postauksista.

Kupari ei ole kylläkään mikään uusi juttu, pikemminkin ikivanha. Sitä on käytetty koruissa, työkaluissa ja maksuvälineenä jo tuhansien vuosien ajan!

Vivikin Hellerannassa -blogista postasi aiheesta muutama viikko sitten. Kerroin Viville, että äidilläni on hallussaan varsin kattava kokoelma suvun vanhoja kupariesineitä ja lupasin, että esittelen niitä myöhemmin blogissani.

Tänään sitten käytiin pojun kanssa moikkaamassa mummoa ja pappaa. Katselimme äidin kanssa mummolan laajaa kuparikokoelmaa ja äitini lupasi, että saan ottaa mukaani muutaman itselleni mieluisan esineen.


Nämä sirot maljakot ovat minusta varsin kauniita.
Saattaa olla, että ne jäävät kyläilemään pidemmäksi aikaa...

Äärimmäisenä oikealla olevan maljakon muotokieli paljastaa,
että kyseessä oleva esine on uudempaa tuotantoa.

 

Äitini kertoi, että oli ostanut nuorena tyttönä tämän pienen kahvipannun lahjaksi mummolleen.
Ikää pannulla on liki viisikymmentä vuotta.
Vieressä oleva kannellinen kannu lienee vielä vanhempi.
 
  
Tämä laakea kuparivati sopii hyvin viherkasvin kaveriksi.
Miten kauniilta vihreä ja kupari yhdessä näyttävätkään!
 
Äitini kertoi, että kupariset kahvipannut ja kattilat olivat hänen lapsuudenkodissaan ja mummolassaan arkikäytössä. Päivittäisessä käytössä ne joutuivat koville ja rikkoutuivat sitten aikansa palveltuaan. Rikkimenneitä pannuja ei kuitenkaan koskaan heitetty pois, vaan ne siirrettiin kaappiin odottamaan tinurin eli kattilanpaikkaajan visiittiä.

Tullessaan tinuri paikkasi rikkimenneet kohdat ja kiinnitti irronneet osat paikoilleen. Niin saatiin kattilat ja pannut kehiin entistä ehompina, uusia keitoksia odottelemaan.
 
Varsin ekologista eikö totta! Vanhaan verrattuna tämän päivän kertakäyttökulttuuri on kerrassaan nolo juttu.
 
Kupariastioista pidettiin aina hyvää huolta. Äitini kertoi, että ne puunattiin joka viikko Sampo-nimisellä puhdistus- ja kiillotusaineella. Hohtavan puhtaat kuparit olivat jokaisen perheenemännän kunnia asia!
 
Kiitos äidin, isoäidin ja isoisoäidin sukumme kupariesineet ovat säilyneet kauniina sukupolvelta toiselle. Nämä taidokkaasti taotut esineet yhdistävät kauniilla tavalla sukumme naisia.

12 kommenttia:

  1. Oikeinko tässä pitää ryhtyä kuparin kiillotukseen? Meitsillä on kuparia paikat väärällänsä mutta olen aina tykännyt niistä mustakylkisinä (ja pelkäänpä että kohdellut vähän kaltoin). Saattaishan sitä yhden koekiillottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, kiillotushommiin vaan! Kyllä kuparit minusta ovat kauniimpia kiiltävän puhtaina. Saattaa olla, että yllätyt iloisesti :-)

      Poista
  2. Voi miten kiva tarina! Ei ole suoraan sanoen koskaan käynyt mielessä että kupariakin kiilloitetaan? Hopeaa kyllä tietysti. Täytyy varmaan munkin tehdä retki porukoiden kellariin, muistelen että sieltä saattaisi löytyä kuparisia esineitä :-) Jouluna esimerkiksi havunoksat näyttäisi aika kivalta kuparisessa "pytyssä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mars kellariin Satu! Ties mitä aarteita sieltä löytyykään. Havut kuparipytyssä kuulostaa ihanalta!

      Poista
  3. Kauniita etenkin nuo ensimmäisen kuvan esineet! Ja kaunis tarina tavaroiden taustalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) Minäkin ihastuin noihin maljakoihin oitis!
      Liian vähän siirtyy perimätietoa vanhemmilta lapsille. Liian harvoin on aikaa istua alas ja kuunnella tarinoita isovanhempien nuoruudesta.

      Poista
  4. Minullakin muutama vanha kupariesine...kahvipannuja ja kippoja...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitahan ne esille, ihan paraatipaikalle. Tai hyödynnä maljakoina tai säilytysastioina. Minäkin ihan yllätyin miten kauniita kupariesineet ovatkaan!

      Poista
  5. Kauniita kaikki ja ihastuin tuohon kannelliseen kannuun. Ja parasta tuo tarina niitten takana <3. Ihanaa maanantai-iltaa Teija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Heinie! Kiva, kun poikkesit käymään!
      Tarinat esineiden takana kiehtovat minuakin erityisellä tavalla.

      Poista
  6. Voi mitä löytöjä Teija! Olen niin hullaantunut kupariin, että tekisi mieli hankkia sitä koko ajan lisää. Ja kivoja tarinoita näiden esineiden taustalla. Tykkään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos Vivi! Toimit inspiraationi lähteenä.
      Itselläni on hakusessa kuparinen kynttilänjalka. On se jännä miten tämä kupari nyt niin koukuttaa!

      Poista