Veneretki Vaihelan kievariin

Moimoi,
kesälomaa on vielä jäljellä tämä ja ensi viikko, sitten edessä paluu sorvin äärelle...Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin se pitää ollakin.

Mielestäni lomassa parasta on aikatauluttomuus. Aamulla voi fiilispohjalta päättää minne tie tänään johdattaa.
Edellispäivänä suuntasimme veneen kokan kohti Velkuanmaan saaressa sijaitsevaa Vaihelan kievaria. Vaihela on ihana saaristokyläkokonaisuus,
jonkalaista ei löydy toista, ainakaan ihan lähialueilta.

Velkuanmaalle matkan teko sujuu näppärimmin veneellä, mutta pääsee perille autollakin. Tietä pitkin reitti kulkee kahden lossin kautta, ensimmäinen lossi lähtee Velkuan Teersalosta Palvan saarelle ja toinen lossi Palvan saarelta Velkuanmaan saarelle. Lossimatkat kestävät palttiarallaa 6 minuuttia/ lossi, joten mistään pitkistä merimatkoista ei ole kyse.

Vaihelan matkailukokonaisuuteen kuuluu saaristohotelli,
tunnelmalliset ravintolat ja vierasvenesatama.

Nautimme lounasta ravintolan kesäterassilla. Pojulle tilasimme paistettua lohta perunamuhennoksen kera,

J nautti smoky bbq ribsejä ja minä valitsin frittilautasen a la Vaihela.

Kaikki ruoka-annokset olivat oikein maukkaita ja runsaan kokoisia.

Vaihelan piha-aitauksessa asustaa villisikoja porsaineen.



Perheen pienimmille löytyy kivaa tekemistä kievarin pihamaalla,
jossa ylimääräisestä energiasta pääsee eroon vaikka
pomppimalla trampalla, tikkaa heittämällä tai keinumalla. 

Meidän möksältä on vain noin 20 minuutin venematka Vaihelaan, joten tähän mukavaan saaristokylään tulee piipahdettua useamman kerran kesässä. 

Lisätietoja Vaihelasta

***

Rouva on nyt vähän väsynyt. Oma sänky kutsuu jo houkuttelevasti vaikka kello ei ole vielä kahdeksaakaan. Takana jännittävä, vähän erilainen päivä. Saimme tänään vieraaksemme kaksi ihanaa media-alan ammattilaista, sisustustoimittajan ja valokuvaajan, jotka tulivat tekemään juttua mökistämme erääseen sisustuslehteen. Hieman jännitti miten kaikki sujuisi, mutta ihan turhaan. Vietimme oikein kivan päivän, joka säilötään muistojen kultaiseen kirjaan.

Tunnelmallista tiistai-iltaa ihanat <3

Teija

Lounaalla Teersalossa

Hiphei!

Voi tätä suurta onnen tunnetta! Loma vasta puolessa välissä, edessä monta leppoisaa lomapäivää mitä ihanimmassa kesäsäässä! Ai että mä rakastan hellettä ja auringonpaistetta! Varsinkin kun päivän työlistalla ei ole mitään sen kummempaa kuin mustikoiden poimintaa kesän ensimmäistä piirakkaa varten (kyllä, makoisat mustikat ovat nyt kypsyneet, jee!) ja piipahdus kyläkaupalle. Suurimman osan päivästä vietämme rannalla lekotellen ja meressä pulikoiden. Kesä <3

Lähdimme eilen pienelle veneajelulle kohti Teersalon Rantaklubia, jossa nautimme kesäisen herkkulounaan.

Rantaklubin metsästäjänleikkeet ovat J:n ja minun suurta herkkua. Lautasen kokoinen leike kera kermaisen herkkusienikastikkeen ja

rapeiden ranskalaisten vie kielen mennessään! Lasten suosikeiksi ovat puolestaan kivunneet ihanan ohut ja

maistuva lehtipihvi sekä maukas kanakori, suurta herkkua nekin!

***

Kun palasimme venereissulta takaisin mökille, J päätti kurkistaa mökin räystään alla olevaan pääskysten pesään,
josta kuului valtaisaa piipitystä. Ja voih, mikä näky siellä odottikaan!

Neljä suloista, hyvin ruokittua pääskysen poikasta siellä nökötti seuraavaa ruoka-annosta odotellen <3
Äiti ja isä pääskynen näyttivät poikasten rinnalla pikkuisilta, lukuisat ruoanhakureissut pitävät lintuvanhemmat sutjakassa kunnossa,
poikaset sen sijaan näyttävät voivan kovinkin paksusti :-)



***

Aurinkoisin viikonlopputerkkusin,

Teija



Pekoni-lihamureke, lohturuokaa parhaimmasta päästä

Kyllä nyt on niin, että syysväsymys meinaa väkisin kaataa tämä rouvan.
Mikään asia ei saa mua nyt oikeen innostumaan,
olla möllötän oottelemassa parempia aikoja.

Noh, onneksi ollaan menossa kovaa vauhtia kohti ihanaa,
tunnelmallista joulun aikaa. Silloin meikäläinen suorastaan puhkeaa kukkaan,
kun saa häärätä joulukoristeita ripustellen, kakkuja leipoen ja
juhlapöydän herkkuja laitellen <3

Ihan parasta lääkettä tähän alakuloon on kuulkaa hyvä ruoka!
Mehevä pekoni-lihamureke kermaperunoiden kera on lohturuokaa parhaimmillaan!

Pekoni-lihamureke
(ohje on napattu Pirkan nettisivuilta)

Ainekset:

400 g naudan paistijauhelihaa

1 dl korppujauhoja

2 dl vettä

1 pkt (140 g) pekonia

1 pieni sipuli

1 kananmuna

1 tl suolaa

 valkopippuria

 maustepippuria



Hyvä ruoka - parempi mieli, vai miten se nyt menikään :-)

Vaihe 1

Pane korppujauhot veteen turpoamaan 5-10 minuutiksi tilavaan kulhoon.
Hienonna pekoniviipaleet tikkumaisiksi suikaleiksi ja levitä ne kylmälle pannulle.
Nosta pannu levylle ja kuumenna. Kun suikaleet alkavat ruskistua, hajota ne
mahdollisimman irtonaisiksi ja sekoita, kunnes rasva irtoaa ja pekonit ruskistuvat
 kevyesti.

Vaihe 2

Lisää hienonnettu sipuli kuullottumaan. Nosta pannu sivuun ja anna jäähtyä.
Lisää turvonneiden korppujauhojen joukkoon jauheliha, muna, suola, mausteet ja l
opuksi sipuli-pekonisilppu hiukan jäähtyneenä. Sekoita taikina tasaiseksi.
Älä kuitenkaan vaivaa taikinaa liikaa, ettei rasva irtoa kulhon reunoihin.
Muotoile mureketaikina uunipannulle leivinpaperin päälle noin 25 cm pitkäksi,
tasaiseksi pötköksi. Tasoita pinta sileäksi kostutetuin käsin.

Vaihe 3

Kypsennä mureketta 200-asteisen uunin alatasolla 30-40 minuuttia.
Mureke on kypsä, kun pistettäessä pursuava neste on kirkasta.

***

Hih! Huomasin juuri aamulla, että blogiani on katsottu yli 10 000 kertaa!
Kiitos siitä teille ihanille lukijoille, ihan jokaiselle!


Rauhallista pyhäinpäivää!

-Teija-

Wieninleike Gullichsenin tapaan

Tänään valmistin lounaaksi klassista wieninleikettä, jonka reseptin nappasin mainiosta Safkaa -reseptikirjasta. Leikkeistä tuli meheviä ja ihanan rapsakoita, joten päätin jakaa reseptin teillekin.

Täydellinen makuelämys kuin suoraan lapsuudesta, jolloin isä ja äiti joskus meitä lapsia hemmottelivat viemällä ravintolaan. Muistan valinneeni listalta aina wieninleikkeen ja jälkkäriksi vanilijajäätelöpallon mansikkahillon kera :-)

Wieninleike à la Gullichsen
neljälle

sitruunaa
anjovista
kaprista
600 g porsaan ulkofilettä
vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
3 kananmunaa
korppujauhoja
1 dl rypsiöljyä
1-2 rkl voita

Kerää sitruunaviipaleiden päälle rullalle anjovisfilee ja täytä kolo kapriksilla.
Leikkaa ulkofileestä sentin paksuisia siivuja, nuiji ne ohueksi.
Laita vehnäjauhot lautaselle ja mausta ne suolalla ja mustapippurilla. Toiselle lautaselle kolme rikki vatkattua kananmunaa. Kolmannelle lautaselle tulee runsaasti siivilöityjä korppujauhoja. Paneroi lihat: kääntele leike ensin vehnäjauhoissa, ravistele ylimääräiset jauhot pois, upota leike sen jälkeen kananmunaan, valuta ylimääräiset pois, sen jälkeen pyörittele se korppujauhoissa. Taputtele käsillä korppujauhoja lihan joka puolelle. Toista kaikkien lihojen kanssa.
Paista lihat paistinpannussa. Kaada pannulle rypsiöljyä ja nokare voita, kuumenna ne ja lisää pihvit pannulle, kun voi on hiukan ruskistunut. Vähennä lämpöä pikkuisen, jotta leivitys ei pääse palamaan. Paista pihvit pienissä erissä, jotta pannun kapasiteetti ei ylity ja se pysyy halutussa lämpötilassa.
Paista pihvejä pari minuuttia per puoli, ja siirrä leikkeet talouspaperille. Paperi imee liian rasvan pois ja pinta pysyy rapeana.



Wieninleike on helpompi valmistaa ja mukavampi syödä, kun se ei ole liian iso. Kun leikkeen malttaa paistaa sopivan miedolla lämmöllä, paneerauksesta tulee kullanruskea eikä leivitys pääse palamaan.

Smetanahanhea

Sorsastuskausi alkoi kuukausi sitten, mutta vasta edellisviikonloppuna J onnistui tiputtamaan yhden linnun.

Mutta siivekäs oli sitten sitäkin komeampi, hanhi nimittäin. Testasin nyt ensi kertaa hanhen valmistusta  smetanasorsan reseptillä. Hyvin toimi, herkkupata oli viedä kielen mennessään :-)

Olen muokannut tämän reseptin Kotilieden smetanasorsareseptistä. Alkuperäisessä reseptissä on mukana myös sieniä, mutta jätin ne pois tällä kertaa.

Smetanahanhea

1 hanhi (tai 3-4 sorsaa) 

4 rkl voita

2 tl suolaa

0,5 tl valkopippuria

4 dl lihalientä

2 1/2 prk smetanaa

2 tl rosmariinia

1. Sulata rasva padassa ja ruskista paloiteltu hanhi joka puolelta. Ripottele linnun pintaan suolaa ja valkopippuria. Lisää lihaliemi ja hauduta hanhi miedolla lämmöllä kannen alla kypsäksi noin 2 tuntia. Tarkkaile ettei hanhi kuivu. Lisää vettä tarvittaessa.

2. Nosta lihat leikkulaudalle ja viipaloi sopiviksi paloiksi.

3. Lisää smetana ja rosmariini lihaliemen joukkoon pataan. Sekoita hanhen palat varovasti smetanaiseen kastikkeeseen. Anna hautua vielä 10-15 minuuttia.

Smetanahanhi täyttää niin lähi- kuin luomuruoankin kriteerit.
Ja maku on suorastaan taivaallinen.

Hanhea à la rouva. Bon appétit!

Metsämiehen jääpaisti

Jaan teille nyt yhden mieluisimmista hirviruokaresepteistäni, jonka olen aikoinani saanut nyt jo pois nukkuneelta turkulaiselta mainosmieheltä ja useita ruokakirjoja kirjoittaneelta Visa Nurmelta.

Metsämiehen jääpaisti -nimi tulee siitä, että paisti laitetaan uuniin jäisenä.
Kyllä, ymmärsit oikein. Ihan suoraan pakkasesta!

Jos pakkasestasi ei löydy hirvenlihaa, syntyy tämä takuuvarma herkku myös peuranpaistista tai
jopa naudasta.

Herkullinen mustaherukkahyytelö on hirvipaistin paras kaveri.
Lisäkkeenä tällä kertaa kukkakaaligratiinia, keitettyjä perunoita ja -porkkanoita.

 

Metsämiehen jääpaisti

2-2,5 kg:n pakastettu hirvenpaisti

keittoliemi:
3 l vettä
0,7 dl hyvää karkeaa merisuolaa
2 rkl sokeria
2 rkl katajanmarjoja
2-3 rkl musta-, viher- ja roseepippureita
3 laakerinlehteä
yrttejä kunkin maun mukaan tuoreina tai kuivattuina; rosmariinia
timjamia jne.

Ota paisti pakkasesta ja kääri se alumiinifolioon. Valmista keittoliemi lisäämällä veteen kaikki muut aineosat yhtä aikaa. Kiehauta mausteita 10-15 minuuttia. Jätä liemi jäähtymään. Pane paisti 85-95 asteiseen uuniin yön yli (7-10 tuntia). Nosta paisti aamulla uunista, poista folio ja pane paisti kylmään mausteliemeen niin, että se peittyy kokonaan. Anna paistin vetäytyä mielellään 5 tuntia, näin liha on varmasti sopivan kypsää, mureaa ja myös sisältä maustunutta.

Tarjoa paisti uunissa paahdettujen juuresten, kuten lantun ja porkkanan kera. Uunissa kypsennetyt yrttiset lohkoperunat sopivat myös lisäkkeeksi.

Herkullista sunnuntaita!

-Teija-

Armin pihvit

Sunnuntai on siitä mukava päivä, että yleensä meillä ei ole kiire minnekään. Ei harrastuksiin kyyditsemisiä, vanhempainiltoja, neuvolakäyntejä eikä kauppareissuja. Kukin saa tehdä mitä lystää. Minä vietän aikaa mielelläni keittiössä ja kokkailen jotain hyvää ruokaa koko poppoolle. J rakastaa riistaruokia, joten ajattelin tänään hemmotella häntä valmistamalla Armin pihvejä hirven sisäfileestä.

Tämän reseptin olen saanut siskoltani, joka on saanut sen ystävältään Armilta, tästä nimi Armin pihvit :-). Tämä herkkuruoka suorastaan sulaa suussa, ja maistuu myös perheen pienimmille. Voit valmistaa pihvit naudan, peuran tai hirven sisä- tai ulkofileestä. Tällä reseptillä hurmaat krantummankin kurinaristin.

Armin pihvit
30-40 cm pala hirven sisäfilettä
3 dl kuohukermaa
1 pieni, pyöreä kiekko (100 g) Musta Pekka pippurijuustoa
1 rs (200g) Creme Bonjour valkosipulituorejuustoa

Leikkaa sisäfilee parin sentin paksuiksi pihveiksi. Ruskista pihvit pannulla voissa molemmin puolin. Tee kastike. Kiehauta kattilassa kuohukerma ja lisää joukkoon juustot. Sekoittele miedolla lämmöllä niin kauan, että juustot sulavat kastikkeeseen. Levitä pihvit vieri viereen uunivuokaan. Kaada päälle kermajuustokastike. Paista uunissa 125 asetteessa noin 2 tuntia. Kääntele pihvejä ja nostele kastiketta niiden päälle paiston aikana. Lisäkkeeksi sopivat ranskalaiset tai krokettiperunat ja keitetyt vihannekset.

Armin pihvit on takuuvarma vierastarjottava, sillä se onnistuu aina.

Tämä liharuoka maistuu myös muksuille. Tänään molemmat pyysivät ruokaa lisää ja rouva hykerteli tyytyväisenä. J puolestaan kysyi saako lautasen nuolla. Oli vissiin kohteliaisuus sekin :-)

Leppoisaa syyskuun ensimmäistä päivää!

Metsien kultaa, vetten hopeaa

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Niin kävi nytkin, sunnuntaina aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta ja maailma hymyili jälleen. Jee!

Lähdimme innoissamme sienimetsään katsastamaan olisiko kanttarelleja vihdoin putkahtanut piiloistaan. Vaan nihkeä oli sato vieläkin, yhden paistinpannullisen verran sentään saimme.

Päivän kanttarellisaalis päätyi niiden keltaisten paprikoiden täytteeksi, joita teille Koukussa keltaiseen -postauksessani esittelin.

Poju on meidän perheen ahkerin sienestäjä.

Paistinpannullinen metsien kultaa.

Kanttarellijauhelihatäytteiset paprikat
(5 hengelle)

5 kpl paprikoita

400 g naudan paistijauhelihaa

2 dl hienonnettuja kanttarelleja

1 prk (200 g) Creme Bonjour Italian yrtit -tuorejuustoa

mustapippuria, suolaa, paprikajauhetta

mozzarellajuustoraastetta

Lohko paprikat kahtia ja poista sisus ja siemenet. Putsaa kanttarellit ja ota niistä neste pois pannulla. Hienonna sienet sopivan kokoisiksi paloiksi (= todella pieniksi, ettei muksut niitä bongaa). Ruskista jauheliha voinokareen kera. Lisää joukkoon kanttarellit, tuorejuusto ja mausteet. Täytä paprikat kanttarellijauhelihaseoksella. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 220 asteessa noin ½ tuntia. Tarjoa perunoiden tai leivän ja salaatin kanssa.

Täytetyt paprikat valmistuvat käden käänteessä ja maistuvat muksuillekin.

Bon appetit! 

Tämä kalajuttu on tosi

Pojusta on kehittynyt jo aikamoinen kalamies. Malttaa jo nököttää J:n kanssa tuntikausia veneessä, hiljaa mietteissään, suuresta saaliista uneksien.

Eilen onni istui pienen kalamiehen olkapäällä. Virveliin kävi kiinni peräjälkeen kaksi aikamoista vihertorpedoa, kooltaan miltei yhtä suuria kuin kalastaja itse.

”Äiti, tuu kuvaamaan mun jättiläiskalat ja laita juttu blogiin” kuului innokas huuto laiturilta.

 

Aikamoinen vonkale!

Tämä kalajuttu on tosi. Trust me :-)

Sadepäivän keittiöpuuhia

Aamu valkeni harmaana, sadepilvet roikkuivat uhkaavina ja

merikin osoitti mieltään vaahtopäiden tanssiessa ulapalla.

Kenkkuileva sää heiluttaa tahtipuikkoja, tänä aamuna ei lähdetä sienimetsään,
kalastamisesta puhumattakaan.

Essu päälle siis ja hellaa hehkuttamaan!

Lounaaksi valmistin kermaista hirvipataa.
Todellista metsiemme lähiruokaa.

Tämä pata saa oman hirvimieheni hyrisemään :-)  

Kermainen hirvipata

8 hengelle

1 kg hirven paistia

2 sipulia

3 rkl voita

1 rkl vehnäjauhoja

1 naudanlihafondi

2 rkl tomaattipyrettä

1 tl sokeria

2 tl paprikajauhetta

1 tl mustapippuria

2 oksaa rosmariinia

2 tl kuivattua timjamia

3 dl vettä

2 dl kermaa

1 rkl mustaherukkahyytelöä

2 dl hillosipuleita

Putsaa kalvot ja leikkaa paisti reiluiksi kuutioiksi. Ruskista lihat voissa pannulla parissa erässä. Siirrä lihat pataan - liesi puoliteholle. Sirottele jauhoilla. Lisää tomaattipyree. Mausta pippurilla, paprikajauheella, timjamilla. Laita rosmariinioksat sellaisenaan kyytiin.

Hienonna sipuli ja kuullota voin kanssa pannulla. Mausta sokerilla ja siirrä pataan.

Lisää vesi ja lihaliemifondi niin että lihat juuri ja juuri peittyvät. Hauduta hirvipataa liedellä kannen alla 1 1/2 tuntia hissukseen, välillä käännellen.

Lisää hillosipulit, mustaherukkahyytelö ja kerma pataan.

Hauduta hirvipataa vielä puolisen tuntia. Maistele ja mausta.

 Tarjoa pata riisin tai perunoiden kera. Lisäksi lautaselle sopii
nokare mustaherukkahyytelöä tai lusikallinen puolukkahilloa.

Muistatteko kun edellisessä postauksessani esittelin teille komeaa, keltaista banaanivuortani? Nyt sisustuselementtini pääsivät kierrätykseen, paistoimme niistä pojun kanssa muffinsseja.

Mikään ei kruunaa harmaata sadepäivää niin kuin iltapäivän kaffehetki itse tehtyjen herkkujen kera.

Herkulliset banaanimuffinssit

( 12 kpl)

3 banaania

1,8 dl sokeria

1 kananmuna

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

3,6 dl vehnäjauhoja

0,8 dl sulatettua voita.

Soseuta banaanit. Lisää sokeri ja kevyesti vatkattu muna. Lisää sulatettu voi. Sekoita kuivat aineet ja lisää banaanisoseen joukkoon. Jaa taikina metalliseen muffinivuokaan (12 kpl). Paista 180 asteessa noin 20 min. Itselläni paistoaika oli miltei 30 min, seuraa paistumista ja ota uunista, kun pinta on kullanruskea.

Hunnuta muffinssit tomusokerilla ennen tarjoilua.

Tämä lempparimuffinssireseptini on peräisin Kanadasta, siksi mitat ovat vähän omituisia.

Jos haluat lisämakua, taikinaan voi nakata vaikka mustikoita tai omenapaloja. Suosittelen paistamaan muffinssit metallivuoissa, jossa ne nousevat paremmin kuin paperivuoissa.

Nyt kaffepannu porisemaan.

Leppoisaa lauantaita! 

  

Kesäinen lounas Vaihelassa

Nyt on kiire. Nimittäin tehdä kaikkia niitä asioita, joita suunnittelin kesällä tehtäväksi ja nähtäväksi. Mars, lounaalle siis, Vaihelan saaristohotelliin, Velkualle.

Tänään oli aurinkoinen, tyyni päivä, kuten useat päivät tänä kesänä. Matka mökiltä vesiteitse Velkualle kestää vain noin kaksikymmentä minuuttia, joten mukulat mukaan ja menoksi.

 



Lapsille tilattiin kanakorit ja lehtipihvit. Vanhukset puolestaan nauttivat herkulliset frittilautaset. Kesäisen lämpimänä päivänä friteeratut herkut maistuvat mainioilta jääkylmän juoman siivittäminä.

Ravintolan menu on monipuolinen ja täyttää myös vaativimpien asiakkaiden toiveet. Listalta löytyy muun muassa etanapannua, kylmäsavuporokeittoa, haudutettua karitsan potkaa ja paistettua siikaa.



Frittilautanen sisälsi friteerattua kanaa, mozzarellatikkuja, sipulirenkaita, jalapeno popperseja, valkosipuliaiolia, maustekurkkua, salaattia ja ranskalaisia. Annos oli oikein maukas ja hulppean kokoinen. Plussaa myös itse tehdystä aiolista, joka kruunasi tämän makunautinnon.

Nautimme lounasta iltapäivällä kahden maissa. Terassilla oli meidän lisäksemme yksi iso seurue ja muutama perhe. Palvelu oli ystävällistä ja annokset valmistuivat nopeasti.

 

Jos et ole vielä ruokaillut Vaihelassa, suosittelen visiittiä. Vaihelan ainutlaatuisen kaunis maalaismiljöö lumoaa kauneudellaan, tila on hyvin hoidettu ja lapsilla riittää tekemistä. Pihapiirissä voi heittää tikkaa, hyppiä tramppiksella, keinua tai ihmetellä villisian porsaiden menoa aitauksessa.

Saaristohotelli sijaitsee Velkuan saarella, 45 km päässä Turun keskustasta. Saarelle saavutaan kahden lossin kautta.

Veneellä saavuttaessa Vaihelan koordinaatit ovat N 60 ° 26,4´ ja E021° 38,6´.



Avokadopastaa

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Saimme tänä viikonloppuna vieraaksemme parhaista parhaan ystäväni ja hänen tyttärensä. Lounaspöytään valmistimme yhdessä sitä kuuluisaa avokadopastaa. Täytyy sanoa, että herkullista oli ja tulen varmasti valmistamaan tätä herkkuruokaa pian uudestaan.

Avokadopastan teko kävi joutuisasti. Kastikeaineet sekoitettiin kulhossa ja pasta keitettiin kattilassa. Sitten koko homma sekaisin, päälle parmesaania ja mustapippuria myllystä. Voilá!

 Nautimme avokadopastaa puolikuivan valkoviinin kera. Myyjän opastamana valitsin ranskalaisen Alsacen maakunnassa sijaitsevan Zinckin viinitilan Riesling-rypäleistä valmistettua valkkaria.

Makupari osui ja upposi :-)

Avokadopasta (neljälle)

Resepti on Alexander ja Hanna Gullichsenin mainiosta Safkaa -keittokirjasta.

1 valkosipulinkynsi

1/2 chiliä

1 limetti

2 kypsää avokadoa

suolaa

mustapippuria

n. 0,5 dl oliiviöljyä

kourallinen basilikaa

kourallinen lehtipersiljaa

30 g (1 dl) raastettua pecorinoa

30 g (1 dl) raastettua parmesaania

400-500 g spagettia

Kastikkeen voi tehdä suoraan tarjoilukulhoon, jossa pasta kannetaan pöytään. Pilko valkosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit sekä pecorino- ja parmesaaniraaste. Sekoita ja maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.

Keitä spagetti al dente hyvin suolatussa vedessä, ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä.

Lorauta osa keitinvedestä kastikkeen sekaan ja pyöräyttele spagetti kastikkeen kimppuun. Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.

Tähän ruokapostaukseen päättyy pitkä, ihana, aurinkoinen kesäloma.

Huomenna on edessä paluu arkeen.

Syksyn seikkailuja odotellessa.

-Teija-

Tervetuloa lukemaan Onnen hetkiä paratiisissa -blogia!

Näin siinä sitten kävi. Perustin yhdessä 9-vuotiaan, heppahöperön, tyttäreni kanssa hänelle poniblogin ja mietin, että olisi mukava laittaa pystyyn omakin blogi, mutta ajatus jäi kiireiden keskellä haaveeksi. Kunnes nyt kesälomalla pohdin asiaa uudelleen ja päätin, että tuumasta toimeen ja testaamaan olisiko minustakin blogin kirjoittajaksi.

Tänä aamuna pähkäilin blogilleni nimeä. Onnen hetkiä paratiisissa tuntui hyvältä nimeltä heti alkuunsa. Haluan kirjoittaa blogiini vapaa-ajasta, jota vietämme lähes aina, ympäri vuoden, rakkaalla mökillämme Turun saaristossa.

Tämä pieni merenrantamökki on meidän perheen ikioma paratiisi, jonne on aina niiiiin ihana tulla. Arjen murheet jäävät taka-alalle, kun saamme seurata joutsenpariskunnan puuhia rantakaislikossa ja silmien edessä siintää ainutlaatuisen kaunis saaristomeri.

Mökillä kahvikin maistuu paremmalta, mansikat ovat makeampia ja omaa aikaa tuntuu olevan yllin kyllin.

Täällä on hyvä olla.

Postaus nro 1

Loma jatkuu

Voi tätä onnen tunnetta! Kolmas lomaviikko alkaa auringonpaisteisena. Edessä leppoisa päivä rantaleikkien ja mönkkäriajelujen parissa. Niin ja pitää kipaista myös kirjastoon hakemaan lisää lomalukemista.

Meillä on mieheni J:n kanssa täällä mökillä seuraava työnjako. Aamuvirkkuna minä keitän kahvit, J vie koiran ulos ja hakee aamun lehden postilaatikolta. Lapset heräilevät omaan tahtiin ja katselevat telkkaria tai viipyilevät ipadilla.

Yhdeksästä eteenpäin aika kuluu sitten ulkona puuhastellessa. Tai siis J puuhastelee kaivinkoneiden ja muiden moottorihärpäkkäiden parissa, rouva päivystää terassilla pokkaria lukien ja lasten kanssa leikkien.

Lounasta nautitaan puolen päivän jälkeen. Jotain yksinkertaista, mutta maistuvaa. Kahvihetki iltapäivällä. Tänään kaffen kanssa nautitaan mustikkapiirakkaa, mustikat ovat juuri kypsyneet ja valmiita poimittaviksi ihan tästä omalta tontilta.

Illan suussa päristellään mönkkäreillä tai lähdetään iltakävelylle. 

Myöhemmin illalla lämmitetään sauna ja pulahdetaan porukalla poreammeen syleilyyn terassille. Tai jos päivästä tulee kovin lämmin, niin kirmataan mereen virkistäytymään. Unimatti selättää tämän perheen varmasti jo ennen kympin uutisia. Mökillä uni tulee heti ja aamulla herätään varhain, levänneinä ja valmiina uusiin seikkailuihin.