Ho ho ho!
Ajatelkaa, jouluaattoon on enää viisi viikkoa, on aika virittäytyä
pikkuhiljaa tuohon ihanaan valon juhlaan <3
Ajatelkaa, jouluaattoon on enää viisi viikkoa, on aika virittäytyä
pikkuhiljaa tuohon ihanaan valon juhlaan <3
Ystäväni Anu Arjen timantteja -blogista haastoi minut muutama viikko
sitten muistelemaan lapsuuteni jouluja. Tämä nostalginen
haaste on lähtenyt alun perin Mirulta Jouluttelua -blogista.
sitten muistelemaan lapsuuteni jouluja. Tämä nostalginen
haaste on lähtenyt alun perin Mirulta Jouluttelua -blogista.
Haaste kuuluu näin:
Jaa blogissasi kuva/kuvia lapsuutesi joulusta ja kirjoita pieni kuvateksti, tarina, muisto tai
perinne joulunvietosta siihen aikaan. Mainitsethan myös vuosiluvun. Haasta mukaan haluamasi
määrä bloggareita, joiden tiedät olevan jouluihmisiä. Merkitse postauksesi yllä olevalla haastekuvalla.
Tässäpä tulee omat kuvani:
määrä bloggareita, joiden tiedät olevan jouluihmisiä. Merkitse postauksesi yllä olevalla haastekuvalla.
Tässäpä tulee omat kuvani:
Toivo-pappani ja minä. Vietin ensimmäisen jouluni
kodissamme Helsingin Puistolassa. Vuosi oli 1972.
Äidin sylissä. Taustalla siskoni Anne ja Sandra-mummoni.
Vuosi 1974. Tässä kuvassa olen 2 1/2 -vuotias tytöntyllerö. Joulua vietimme
tänäkin vuonna kotonamme Puistolassa yhdessä mummon ja papan kanssa.
Vanhempieni valokuva-albuumista löytyi myös kuva Ruskon seurakuntatalolla
järjestetystä eskarin joulujuhlasta. Meitsi on tuo ruutumekkoinen
tytsy ja vuosi on 1978.
Lapsuuteni mukaviin joulumuistoihin kuuluu isäni työpaikan järjestämät koko perheen
joulujuhlat. Tässä kuvassa olemme Turun Upseerikerholla. IBM:n juhlissa oli
aina hurjan mukavaa. Tarjolla oli ihania herkkuja ja mukavaa ohjelmaa
kuten kaitafilmien katselua.
Päätän tämän nostalgiapostauksen jouluiseen kuvaan meidän muksuista.
Vuosi on 2010 ja joulua vietimme suvun kesken meidän kotona,
täällä Maskussa. Voi noita mussukoita, miten pikkuisia he vielä
hetki sitten olivatkaan...
***
Oivoi, haikeus iskee sydämeen, kun näitä valokuvia katselee. Tulee niin ikävä
ihania isovanhempani, jotka ovat jo kauan aikaa sitten poisnukkuneet.
Päällimmäisenä kuitenkin kiitos siitä, että olen saanut viettää joulunpyhät
aina perheen ja sukulaisten kanssa yhdessä, mitä nyt yhden joulun vietin
Kanadassa au parina, mutta se onkin jo toinen tarina...
***
Kiitos Anu haasteesta, olipa mukava etsiä vanhoja
valokuvia ja muistella lapsuuden jouluja.
En lähetä tätä haastetta tällä kertaa eteenpäin,
vaan sen saa napata kaikki halukkaat jouluihmiset.
***
Oikein ihanaa ja tunnelmallista
joulun odotusta, voikohan näin
jo toivotella :)
-Teija-
Lapsuuteni mukaviin joulumuistoihin kuuluu isäni työpaikan järjestämät koko perheen
joulujuhlat. Tässä kuvassa olemme Turun Upseerikerholla. IBM:n juhlissa oli
aina hurjan mukavaa. Tarjolla oli ihania herkkuja ja mukavaa ohjelmaa
kuten kaitafilmien katselua.
Päätän tämän nostalgiapostauksen jouluiseen kuvaan meidän muksuista.
Vuosi on 2010 ja joulua vietimme suvun kesken meidän kotona,
täällä Maskussa. Voi noita mussukoita, miten pikkuisia he vielä
hetki sitten olivatkaan...
***
Oivoi, haikeus iskee sydämeen, kun näitä valokuvia katselee. Tulee niin ikävä
ihania isovanhempani, jotka ovat jo kauan aikaa sitten poisnukkuneet.
Päällimmäisenä kuitenkin kiitos siitä, että olen saanut viettää joulunpyhät
aina perheen ja sukulaisten kanssa yhdessä, mitä nyt yhden joulun vietin
Kanadassa au parina, mutta se onkin jo toinen tarina...
***
Kiitos Anu haasteesta, olipa mukava etsiä vanhoja
valokuvia ja muistella lapsuuden jouluja.
En lähetä tätä haastetta tällä kertaa eteenpäin,
vaan sen saa napata kaikki halukkaat jouluihmiset.
***
Oikein ihanaa ja tunnelmallista
joulun odotusta, voikohan näin
jo toivotella :)
-Teija-
Mukavia kuvamuistoja lapsuuden jouluistasi. Onneksi joulun ajan perinteet säilyvät samanlaisina vuodesta toiseen, vaikka maailma muuttuukin. Mutta huh, viisi viikkoa aattoon! Täytyy tosiaan alkaa virittäytyä joulunalustunnelmiin vähitellen. :) Mukavaa joulunodotusta sinulle!
VastaaPoistaKiitos Päivi <3 Totta, joulussa parasta ovat perinteet, jotka säilyvät
Poistamuuttumattomina äidiltä tyttärelle. Ne kun maustaa ripauksella jotain
uutta, niin joulusta tulee täydellinen.
Mukavia muistoja.
VastaaPoistaKiitos Kati <3 Lapsuuden joulumuistoissa on kultaiset reunat,
Poistamuistelen niitä lämmöllä.
Voi miten ihania kuvia. Hyvin samanlaisia kuvia löytyy myös minun lapsuuteni jouluista <3
VastaaPoistaIhanaa loppuviikkoa.
Kiitos <3
PoistaHih! Taidetaan molemmat olla 70-luvun tyttöjä :)
Vanhoja kuvia on ihana selailla ja palata hetkeksi menneeseen... <3
VastaaPoistaEikös! Paperikuvat nostalgisine väreineen ovat niin ihania,
Poistaniissä on menneen ajan havinaa.
Suloisia jouluisia muistoja.
VastaaPoistaKiitos Kirsi <3 Oikein sydämessä läikähtää,
Poistakun vanhoja kuvia katselee. Vanhanajan paperikuvat
pesevät digikuvat kuus nolla, niissä on sitä jotain.
Ihania muistoja <3
VastaaPoistaHarmi, kun en voi itse osallistua. Kaikki parhaimmat lapsuuden joulukuvat on sisaruksilla, mikähän jakoperiaate meillä on ollut...? Omien lapsien jouluista sitten riittääkin kuvia :)
Kiitos Tuija <3 Voih, ehkä voisit tiedustella sisaruksiltasi vanhoja valokuvia,
Poistatoivottavasti he ovat säilyttäneet muistoja huolella. Välillä on mukava palata
muistelemaan mennyttä aikaa, vanhat valokuvat saavat lapsuusmuistot elämään.
Ihania joulukuvia! Ja ihania muistoja sinulle. Aikamatka menneeseen on aina välillä paikallaan.
VastaaPoistaKivaa torstaita!
Kiitos Tuula <3 Totta, välillä on ihana palata lapsuuden muistojen pariin.
PoistaVanhat valokuvat saavat muistot elämään.
Ihania kuvia - kiva kun lähdit mukaan haasteeseen! Hih, nauratti kun pääsin tuohon viimeiseen kuvaan ja katsoin ennen kuin ehdin kuvatekstiin asti, että oletpa sinä sisaruksesi kanssa teidän lasten näköinen. Mutta ne olivatkin tosiaan teidät lapset, jotka ovat jo pienestä asti olleet ihan itsensä näköisiä ;) Mutta totta, menneeseen on ihana palata muistojen matkassa aina välillä ♥ Nähdään illalla!
VastaaPoista
PoistaKiitos Anu tästä kivasta haasteesta <3 Olipa kiva katsella valokuvia, joita en
ole nähnyt vuosiin. Hih! Vai menit sinä lankaan. Itse asiassa meidän Aada on
ihan samannäköinen muin minä pienenä, myös Artussa on kovasti minun näköä,
mutta vielä enenmän hän muistuttaa veljeäni Mikaa.
Aiva ihana vastaus haasteeseen! :)
VastaaPoistaKiitos <3 Kiva kun laitot haasteen liikkeelle. Oli niin mukava
Poistapalata hetkeksi lapsuusmuistojen pariin.