lauantai 31. elokuuta 2013

Pikkukokin vadelmamuffinit

Pojulta lähti eilen illalla eka maitohammas! Jihuu!
Kyllä sitä on odotettukin. Alhaalla edessä oleva hammas on heilunut ees taas keskikesästä asti.
Niin kuin olisi päättänyt, että ähäkutti, tänne jään.

Vaan vihdoin sai poju hampaasta niskaotteen, pureskeli vimmatusti porkkanoita ja naps! Hammas otti ja läks!

Illalla päätettiin, että huomenna hampaan lähdön kunniaksi leivotaan yhdessä jotain herkullista.
Selasimme tovin reseptejä ja poju päätti, että haluaisi tehdä Pikkukokin vadelmamuffineita.
Ohjeen löysimme Hellapoliisin tyttären, Janican reseptiarkistosta.




Tänään on aihetta suloiseen hymyyn. Hammaskeiju oli nimittäin käynyt vierailulla yön aikana.
Aamulla pikkumiehen tyynyn alta oli kadonnut juuri irronnut hammas ja
tilalle keiju oli jättänyt kahden euron kolikon, mitä ihmettä! 

Pikkukokin vadelmamuffinit
 
2 munaa
1 dl sokeria
1 dl kermaviiliä
1 dl sulatettua margariinia
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanilijasokeria
2 dl vadelmia
 
Sekoita munat ja sokeri kulhossa. Lisää kaikki muut ainekset, paitsi vadelmat ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon lopuksi vadelmat varovasti käännellen.
Jaa taikina paperisiin muffinivuokiin tai metallisen muffinipellin vuokiin, 3/4 vuoan tilavuudesta. Paista 200 asteisessa uunissa toiseksi alimmalla ritilätasolla noin 15 minuuttia.

Kun muffinit ovat jäähtyneet, ripottele pinnalle tomusokeria.
 
 
Saa maistaa!
 
 
 
 

sunnuntai 25. elokuuta 2013

B-day party



Heips! Tänään juhlittiin lapsukaisten 6- ja 10-vuotissynttäreitä.
 
 

Juhlapöydän kuningattareksi leivoin Aatoksen Unelmaa. Resepti löytyy aiemmista postauksistani.


 

Kosteaa kuivaa kakkua. Tämän Vironperän juhlakakun leivon miltei kaikille kekkereille.
Kakun mehevyyden salaisuus piilee omenasoseessa.

Reseptin äiti on Kyllikki Virolainen.

Vironperän juhlakakku

3 dl maitoa
3 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
 tl inkivääriä
1,5 dl juoksevaa margariinia
1 dl omenasosetta

Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneessa tai rivakasti vatkaten. Kumoa taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa runsas tunti.
 
 
 

 
Suolaiseksi tarjottavaksi valmistin tonnikalapiirakkaa ja kinkkutäytteisiä croisantteja. Oikaisin croissanttien teossa ja ostin Pirkan paistovalmiita. Mainion makuisia, aitoja ranskalaisia, suosittelen!

Kaijan helppo tonnikalapiirakka
 
1/2 pkt (a 400 g) Pirkka piirakkataikinaa
2 tlk Pirkka tonnikalapaloja öljyssä
1 tlk (280 g) Pirkka herkkusieniviipaleita
1 prk ruokakermaa
2 kananmunaa
1 ps Pirkka American Dip Mix -jauhetta
2 dl Pirkka emmental-mozzarellajuustoraastetta
tuoretta tilliä silputtuna oman maun mukaan

Kauli sulanut piirakkataikina vuoan pohjalle ja reunoille. Valuta tonnikalat ja herkkusienet. Levitä piirakkapohjalle. Sekoita keskenään munat, ruokakerma ja dippijauhe sekä tillisilppu. Kaada seos vuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 200 asteessa alimmalla tasolla noin 30 minuuttia.

Kinkkutäyte croissantteihin
300 g saunapalvikinkkua
100 g sulatejuustoa
50 g majoneesia
100 g kurkkusalaattia
50 g kermaa vaahdotettuna

Pilko kinkku kuutioiksi. Sekoita joukkoon sulatejuusto, majoneesi ja kurkkusalaatti. Vaahdota kerma ja lisää seokseen. Täyte on hyvä laittaa kertakäyttöiseen pursotinpussiin, josta se on helppo pursottaa croissanttien väliin.
 
 
Sisko ja sen veli.



Jee, kuus vee!
 
 
 
 
Oli ihana nähdä meille niin tärkeitä ihmisiä pitkästä aikaa.
Pojun kummit P & M.
 
 
J, mummo, pappa, mamma ja pappa kaffettelemassa.



 
Porukan pienin, suloinen pikku lintunen.


 
 Kiitos Ellu, Japi, Maria, Henni, Timi, Luka, Neela, Mika, Pilvi, mummo, pappa, mamma ja pappa.

Oli ihana juhlia kanssanne <3

Voiko ihanemmin päivä enää alkaa...

onko ihanempaa aamua niin kuin tää...
 


 
 


Rakastan, rakastan kirpeän kuulaita alkusyksyn aamuja.

Erityisesti sitä hetkeä, kun aurinko nostaa hennosti päätään uuteen päivään ja
on niin hiljaista.
Kaikki muut nukkuvat vielä, hiivin hiljaa laiturille.

Meren yllä on usvaa,
pysähdyn ihailemaan.

Uusi päivä tuoksuu raikkaalle merelle,
voi kunpa tätä tuoksua voisi säilöä talven varalle...

Leppoisaa sunnuntaita!
 
-Teija-
 

torstai 22. elokuuta 2013

Kodin tuunausta juhlakuntoon

Meillä juhlitaan tällä viikolla lasten syntymäpäiviä oikein urakalla. Neiti täytti tänään pyöreät kymmenen vuotta ja poju täyttää kuusi vuotta lauantaina. Sunnuntaina juhlitaan sitten molempia ja sukulaiset tulevat joukolla kaffettelemaan kanssamme.

Tänään olen viritellyt kotia juhlakuntoon, sillä huomenna olisi tarkoitus lähteä viettämään mökkiviikonloppua, silläkin uhalla, että tekemistä ja tuunaamista riittäisi täällä kotonakin. No, eihöhän me saada aikaan kunnon pirskeet vaikka koti ei olekaan ihan tip top.

Kipaisin tänään töiden jälkeen Kauppilan puutarhaan, josta hankin kukkia pöytiä koristamaan. On muuten suhteellisen huokea kikka taikoa arkisen näköiseen kotiin juhlan tuntua.

Ilokseni löysin puutarhan löytönurkasta komeita, joskin hieman kärsineitä hortensioita. Ja hintakin oli olematon, kaksi euroa per ruukku! Yhdestä ruukusta sain kolmesta neljään kukintoa, jotka sujautin jokaisen omaan maljakkonsa. Tykkäätkö?

 


  

Nämä valkoiset kaunokaiset ovat nekin näyttävän näköisiä kukkia.
Kukkamyyjä tiesi, että ovat kestäviäkin, ilahduttavat kauniina maljakossa jopa kaksi viikkoa.
By the way, mahtaako joku teistä tietää näiden jättikukkien nimeä?

Hip hurraa, arvoitus on ratkennut! Piipahdin nimittäin kysymässä kukkakauppiaalta.
Kukka on niinkin eksoottinen kuin krysanteemi :-)




Nyt on terassin lattia puunattu ja ikkunat pesty. On aika hengähtää.



Illan tullen siirrytään sisälle ja sytytellään kynttilöitä...



Tervetuloa juhlimaan!



maanantai 19. elokuuta 2013

Metsien kultaa, vetten hopeaa


Sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Niin kävi nytkin, sunnuntaina aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta ja maailma hymyili jälleen. Jee!

Lähdimme innoissamme sienimetsään katsastamaan olisiko kanttarelleja vihdoin putkahtanut piiloistaan. Vaan nihkeä oli sato vieläkin, yhden paistinpannullisen verran sentään saimme.

Päivän kanttarellisaalis päätyi niiden keltaisten paprikoiden täytteeksi, joita teille Koukussa keltaiseen -postauksessani esittelin.

Poju on meidän perheen ahkerin sienestäjä.

Paistinpannullinen metsien kultaa.


Kanttarellijauhelihatäytteiset paprikat

(5 hengelle)

5 kpl paprikoita
400 g naudan paistijauhelihaa
2 dl hienonnettuja kanttarelleja
1 prk (200 g) Creme Bonjour Italian yrtit -tuorejuustoa
mustapippuria, suolaa, paprikajauhetta
mozzarellajuustoraastetta

Lohko paprikat kahtia ja poista sisus ja siemenet. Putsaa kanttarellit ja ota niistä neste pois pannulla. Hienonna sienet sopivan kokoisiksi paloiksi (= todella pieniksi, ettei muksut niitä bongaa). Ruskista jauheliha voinokareen kera. Lisää joukkoon kanttarellit, tuorejuusto ja mausteet. Täytä paprikat kanttarellijauhelihaseoksella. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 220 asteessa noin ½ tuntia. Tarjoa perunoiden tai leivän ja salaatin kanssa.

Täytetyt paprikat valmistuvat käden käänteessä ja maistuvat muksuillekin.


Bon appetit! 

Tämä kalajuttu on tosi

Pojusta on kehittynyt jo aikamoinen kalamies. Malttaa jo nököttää J:n kanssa tuntikausia veneessä, hiljaa mietteissään, suuresta saaliista uneksien.

Eilen onni istui pienen kalamiehen olkapäällä. Virveliin kävi kiinni peräjälkeen kaksi aikamoista vihertorpedoa, kooltaan miltei yhtä suuria kuin kalastaja itse.

”Äiti, tuu kuvaamaan mun jättiläiskalat ja laita juttu blogiin” kuului innokas huuto laiturilta.

 
Aikamoinen vonkale!
Tämä kalajuttu on tosi. Trust me :-)



lauantai 17. elokuuta 2013

Sadepäivän keittiöpuuhia

Aamu valkeni harmaana, sadepilvet roikkuivat uhkaavina ja
merikin osoitti mieltään vaahtopäiden tanssiessa ulapalla.

Kenkkuileva sää heiluttaa tahtipuikkoja, tänä aamuna ei lähdetä sienimetsään,
kalastamisesta puhumattakaan.

Essu päälle siis ja hellaa hehkuttamaan!

Lounaaksi valmistin kermaista hirvipataa.
Todellista metsiemme lähiruokaa.

Tämä pata saa oman hirvimieheni hyrisemään :-)  

Kermainen hirvipata
8 hengelle

1 kg hirven paistia
2 sipulia
3 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
1 naudanlihafondi
2 rkl tomaattipyrettä
1 tl sokeria
2 tl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
2 oksaa rosmariinia
2 tl kuivattua timjamia
3 dl vettä
2 dl kermaa
1 rkl mustaherukkahyytelöä
2 dl hillosipuleita

Putsaa kalvot ja leikkaa paisti reiluiksi kuutioiksi. Ruskista lihat voissa pannulla parissa erässä. Siirrä lihat pataan - liesi puoliteholle. Sirottele jauhoilla. Lisää tomaattipyree. Mausta pippurilla, paprikajauheella, timjamilla. Laita rosmariinioksat sellaisenaan kyytiin.
Hienonna sipuli ja kuullota voin kanssa pannulla. Mausta sokerilla ja siirrä pataan.
Lisää vesi ja lihaliemifondi niin että lihat juuri ja juuri peittyvät. Hauduta hirvipataa liedellä kannen alla 1 1/2 tuntia hissukseen, välillä käännellen.
Lisää hillosipulit, mustaherukkahyytelö ja kerma pataan.
Hauduta hirvipataa vielä puolisen tuntia. Maistele ja mausta.

 Tarjoa pata riisin tai perunoiden kera. Lisäksi lautaselle sopii
nokare mustaherukkahyytelöä tai lusikallinen puolukkahilloa.

Muistatteko kun edellisessä postauksessani esittelin teille komeaa, keltaista banaanivuortani? Nyt sisustuselementtini pääsivät kierrätykseen, paistoimme niistä pojun kanssa muffinsseja.

Mikään ei kruunaa harmaata sadepäivää niin kuin iltapäivän kaffehetki itse tehtyjen herkkujen kera.

Herkulliset banaanimuffinssit
( 12 kpl)

3 banaania
1,8 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
3,6 dl vehnäjauhoja
0,8 dl sulatettua voita.

Soseuta banaanit. Lisää sokeri ja kevyesti vatkattu muna. Lisää sulatettu voi. Sekoita kuivat aineet ja lisää banaanisoseen joukkoon. Jaa taikina metalliseen muffinivuokaan (12 kpl). Paista 180 asteessa noin 20 min. Itselläni paistoaika oli miltei 30 min, seuraa paistumista ja ota uunista, kun pinta on kullanruskea.

Hunnuta muffinssit tomusokerilla ennen tarjoilua.

Tämä lempparimuffinssireseptini on peräisin Kanadasta, siksi mitat ovat vähän omituisia.
Jos haluat lisämakua, taikinaan voi nakata vaikka mustikoita tai omenapaloja. Suosittelen paistamaan muffinssit metallivuoissa, jossa ne nousevat paremmin kuin paperivuoissa.

Nyt kaffepannu porisemaan.

Leppoisaa lauantaita! 


  

torstai 15. elokuuta 2013

Koukussa keltaiseen

Ei ole hajuakaan mistä tämä mania takkiini on tarttunut. Auringonvalon puutetta, luulisin.
Viime päivät olen nimittäin hamstrannut ympärilleni keltaisia asioita, banskuista paprikaan ja
kaikkea siltä väliltä.

Köyhän miehen väriterapiaa :-)



Keltainen on auringon väri. Se on myös toivon ja uuden alun väri.


Keltainen on valoisa, eloisa ja onnellinen.



Keltainen symboloi myönteistä energiaa.

Keltainen on optimismin ja itsetunnon väri.


 Keltainen on syksyn väri. On aika jättää jäähyväiset kesälle.



Ja sokerina pohjalla.

Löysin kaapin perukoilta nämä kesäisen KELTAISET balleriinat.
Kelpaa niillä sipsutella syksylläkin.

Pirtsakkaa viikonvaihdetta!

lauantai 10. elokuuta 2013

Kesäinen lounas Vaihelassa




Nyt on kiire. Nimittäin tehdä kaikkia niitä asioita, joita suunnittelin kesällä tehtäväksi ja nähtäväksi. Mars, lounaalle siis, Vaihelan saaristohotelliin, Velkualle.

Tänään oli aurinkoinen, tyyni päivä, kuten useat päivät tänä kesänä. Matka mökiltä vesiteitse Velkualle kestää vain noin kaksikymmentä minuuttia, joten mukulat mukaan ja menoksi.



 









Lapsille tilattiin kanakorit ja lehtipihvit. Vanhukset puolestaan nauttivat herkulliset frittilautaset. Kesäisen lämpimänä päivänä friteeratut herkut maistuvat mainioilta jääkylmän juoman siivittäminä.

Ravintolan menu on monipuolinen ja täyttää myös vaativimpien asiakkaiden toiveet. Listalta löytyy muun muassa etanapannua, kylmäsavuporokeittoa, haudutettua karitsan potkaa ja paistettua siikaa.


Frittilautanen sisälsi friteerattua kanaa, mozzarellatikkuja, sipulirenkaita, jalapeno popperseja, valkosipuliaiolia, maustekurkkua, salaattia ja ranskalaisia. Annos oli oikein maukas ja hulppean kokoinen. Plussaa myös itse tehdystä aiolista, joka kruunasi tämän makunautinnon.

Nautimme lounasta iltapäivällä kahden maissa. Terassilla oli meidän lisäksemme yksi iso seurue ja muutama perhe. Palvelu oli ystävällistä ja annokset valmistuivat nopeasti.

 

Jos et ole vielä ruokaillut Vaihelassa, suosittelen visiittiä. Vaihelan ainutlaatuisen kaunis maalaismiljöö lumoaa kauneudellaan, tila on hyvin hoidettu ja lapsilla riittää tekemistä. Pihapiirissä voi heittää tikkaa, hyppiä tramppiksella, keinua tai ihmetellä villisian porsaiden menoa aitauksessa.

Saaristohotelli sijaitsee Velkuan saarella, 45 km päässä Turun keskustasta. Saarelle saavutaan kahden lossin kautta.

Veneellä saavuttaessa Vaihelan koordinaatit ovat N 60 ° 26,4´ ja E021° 38,6´.